Talven ollessa ovella, haluan kertoa miten me olemme selvinneet törmäyksestä täydessä vauhdissa päin seinää. Niin siltä se todellakin tuntui. Lapissa olivat keväthanget parhaimmillaan, kun tuo pieni ”niljakas” Covid-19 virus, muutti kaiken aivan hetkessä. Ovet lyötiin kiinni ja Levi sulkeutui. Aluksi lamaannuin. Miten tästä selvitään? Ei vain matkailu loppunut, vaan myös koulut menivät kiinni, harrastuspaikat sulkeutuivat ja lapset siirtyivät kotikouluun. Jouduin lomauttamaan henkilökunnan ja tein töitä yksin toimistolla. Parhaillaan kolme puhelinta soi yhtä aikaa ja asiakkaat tiedustelivat, koska palauttaisin heidän ennakkomaksetut majoitusmaksunsa, mitä he siis eivät voineet käyttää. Koko Suomi ja maailma oli mennyt kiinni. Mietin mikä järki tässä kaikessa oli ja samaa vauhtia, kun yrityksen tileiltä hupenivat rahat minulta alkoi loppumaan usko yrityksemme mahdollisuuksiin selvitä.
SEIKKAILUJA TUNTURISSA KEVÄT AURINGOSSA
En ollut koskaan nähnyt kauniissa kevät auringossa kylpevää kyläämme niin hiljaisena. Toipumiseni alkoi, kun ensimmäistä kertaa kiipesimme perheeni kanssa tunturin huipulle ilman, että vastaamme tuli ketään. Emme nähnet siis ristinsielua. Laskimme pulkalla hurjaa vauhtia Levitunturin rinteitä alas, kiipeilimme puihin lasten kanssa ja olipa se hieno tunne, kun huiputimme puurajan viimeiset käkkärämännyt yksi kerrallaan. Kun istuin puunlatvassa ja katsoin kohti pohjoista ja Pallaksen seitsemää keroa, tuntui että koko maailma oli pysähtynyt ja olihan se. Sieltä puunhuipulta katsottuna oli koko Lappi siinä silmieni alla ja minulle tuli vahva tunne, että luonto jatkaa vuoden kiertokulkuaan nyt, aina ja ikuisesti. Niin se jatkuu ihmiselämäkin. Luonnon läheisyys on täällä Lapissa se pysyvä elementti, arktinen villi luonto on se pakopaikka, josta sain lohtua ja voimaa, kun maailma ympärilläni sulkeutui. Se sai mieleni kipinöimään ja lapsen sisälläni heräämään ja hulluttelemaan. Nuo hetket tunturissa saivat minut uudestaan uskomaan tulevaisuuteen, siihen, että tämä uusi normaali tuo tullessaan jotain uutta ja ihmeellistä.
HUIPPU TALVISESONKI 2019-20
Jaksoin viedä sesongin loppuun, vaikkei yhtäkään matkailijaa enää saapunut. Tein töitä toimistolla ja vihdoin koitti huhtikuun loppu ja vappu. Olin saanut palautettua kaikki ennakkomaksut ja nyt oli aika jättää taakseen tuo HUIPPU talvisesonki 2019-20. Huippuhan se oli ollut ja vaikka maailmalta oli kuulunut uutisia tuosta kummallisesta viruksesta, emme me matkailun ammattilaiset täällä kaukaisessa Lapinmaassa voineet tai halunneet uskoa viruksen voimaan ja siihen totaalisulkuun mihin setulisi johtamaan. Kun matkailijoita oli saapunut koko talven ikkunoista ja ovista, niin tämä ovien sulkeminen tuntui surrealistiselta, vain ihmemaassa voi näin käydä Liisalle. Nyt oli koittanut aika lähteä kulkemaan kohti uusia polkuja ja miettiä mitä se uusi ja ihmeellinen voisi olla. Perheellemme se oli ollut yhteistä aikaa luonnossa, sitä kallisarvoista aikaa, joka monesti oli jäänyt kiireen ja sesongin jalkoihin. Meistä oli tullut se tiimi, joka voitti vaikeudet kotikoulussa ja iltapäivisin lähti seikkailemaan tuntureille.
VISIO TULEVAISUUDESTA – UUSI NORMAALI
Seurasin yhä tarkemmin itseäni ja en voi sanoin kuvata sitä vapauden tunnetta ja keveyttä jonka tunsin jokaisen retkemme jälkeen. Uskoni luonnosta voimaantumiseen kriisin keskellä tuli todeksi, kun mieleni lepäsi ja stressi jäi kauas pois retkeillessäni perheeni kanssa luonnossa. Minulle tuli vahva visio siitä, että me kaikki tarvitsemme lepoa ja elämyksiä luonnossa kaukana suurista ihmisryhmistä, kaupungin melusta, lasten kotikoulusta ja koko koronahässäkästä. Läheisteni kanssa vietetty aika luonossa nousi tärkeimmäksi selviytymiskeinoksi. Ja monta huippua tuli valloitettua kevään aikana.
KESKIYÖN AURINGON VOIMAA
Toukokuussa , kun Lapin ennätyslumet alkoivat sulaa ja keskiyön aurinko hehkua taivaalla, visioni kirkastui . Vaikka tulevaisuus näytti epävarmalta uskoni luontoon ja sen parantavaan voimaan oli se polku, jolle halusin yrityksemme suuntautuvan. Olimme jo parin vuoden ajan miettineet, miten lisätä retki- ja elämystarjontaa luonnossa. Olin moneen otteeseen keskustellut yrittäjäystäväni ja todellisen tunturisuden Raiskin kanssa hänen halustaan jäädä eläkkeelle, mutta samalla löytää jatkaja hänen luontoelämyksiin erikoistuneelle yritykselleen. Hän halusi löytää jatkajan, joka jakaisi loputtoman rakkauden tuntureihin ja Lappiin.
LAPIN LUONTOELÄMYS – ELÄMYKSIÄ KESÄÄN
Nyt tuntui olevan oikea hetki uudelle alulle ja asiat loksahtelivat paikalleen. Teimme rohkean yrityskaupan heinäkuussa ja ostimme legendaarisen luontoliikkujan Raija ”Raiski” Palosaaren luontoaktiviteetteihin erikoistuneen Lapin Luontoelämyksen. Käteni tärisi , kun allekirjoitimme kauppakirjat ja mietin mitä olimme tekemässä. Kaupanteon jälkeen lähdin tunturiin tulille ja onnenlintu kuukkeli lensi olkapäälleni ja samalla hetkellä tiesin, että olemme oikealla polulla. Kesällä Lappiin matkasi ennätysmäärä suomalaisia matkailijoita ja oli hienoa huomata, miten he nauttivat. En edes ehtinyt laskemaan montako hymyä ja voittajan ilmettä näin koskenlaskussa auton renkaalla, tai montako iloista suppailijaa palasi Ounasjoelta. Puhumattakaan niistä hetkistä elokuussa, kun ensimmäiset revontulet loimusivat taivalla istuessamme matkailijoitten kanssa nuotion ympärillä Ounasjoen hiekkasärkillä melontaretkellä. En myöskään unohda fatbike retkiä upeissa tunturimaisemissa. Kesä toi paljon uusia elämyksiä, iloa, hymyä ja kohtaamisia matkailijoitten kanssa, joita olin niin kaivannut kevään sulun aikana.
UUSIA TUULIA RUSKAN VÄREISSÄ
syksyllä sieluni heräsi todella henkiin ja innosta puhkuen retkeilin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, erämaa-joilla ja lähituntureilla. Uusien luontoaktiviteettien, retriittien ja ohjelmien suunnittelu inspiroi minua suunnattomasti koko syksyn ajan. Rakastan kirpeää raikasta syysilmaa ja syksyn väriskaala on kuin valtava energiavirta sielulleni. Tänä syksynä myös revontulet loimusivat useina iltoina ja mieleni karkasi usein tanssimaan yötaivaalle. Syksyn kruunasi kuvausreissu Tuomas Kytömäen tiimin kanssa Hietajärvelle ja tunturiin. Kuvasimme uskomattoman hienoja tunturimaisemia pyörän satulasta, tulistelimme koskemattoman tunturijärven rannalla ja nukuimme teltoissa. Lapin tunturiluonto antoi parastaan. Kun loimutin lohta nuotiolla ja katsoin ympärilleni pimenevässä syyskuun illassa ymmärsin miten onnekas olinkaan saadessani elää arktisen herkän luonnon keskellä. Että se hiljainen hetki höyryävä kuksa kädessäni rakkaan yrittäjäpuolisoni Juhan vieressä, on sitä elämää, jota haluan elää. Elämää, joka on minun näköistäni ja onnellista.
MARRASKUU – TALVI TEKEE TULOAAN
Nyt talven tehdessä tuloaan on koittanut hetki, jolloin alamme olemaan valmiita uusien seikkailuiden julkaisuun. Niitä tulee tästä eteenpäin vähitellen sivuillemme. Syyskuussa kuvaavamme filmi on valmis ja odotan innolla seuraajiemme rektiota. Filmistä välittyy toivottavasti se tunnelma, joka meidän tiimillä oli sitä tehdessämme. Olemme meloneet, kokkailleet nuotiolla, pyöräilleet , nukkuneet teltassa ja meillä on ollut valtavan hauskaa tehdessämme filmiä. Toivon suunnattomasti, että katsojalle välittyy aito Lapin vieraanvaraisuus, meidän intohimomme retkeilyyn ja valtava kunnioitus Lapin herkkää arktista luontoa kohtaan. Tässä filmissä on palanen sydäntäni ja olen iloinen, että voin jakaa sen kanssanne. Olen niin inspiroitunut kaikesta tästä uudesta , joka on hiipinyt elämääni ja yritykseemme ja mieleni on vapaa tuosta pienestä viruksesta Covid- 19 nimeltään, joka taas jyllää ympäri maailmaa. Uskon, että me kaikki ”matkasielut” haluamme matkustaa, kun se hetki taas tulee ja pääsemme matkaan!
